Synttärikukkia ja kaktuskokeilua

Samoihin aikoihin kuin edellisen kirjoituksen venuksenkenkä alkoi väsätä nuppuaan, alkoi myös viime vuonna appivanhemmilta saatu perhoskämmekkä (Phalaenopsis) tehdä uutta haaraa kukkavanaan. Ensimmäinen kukka avautui helmikuun alussa ja kukat ovat vielä tallella. Kukat ovat suuria, leveys lähes 11 cm.

Tänä vuonna sain tytöltä suloisen Paavalinkukan (Saintpaulia), jota nyt parhaani mukaan hoitelen. Vielä se ainakin kukkii iloisena, mutta saa nähdä miten onnistun uudelleenkukittamisen kanssa.

Ostin lapsille kauan sitten anopinjakkaran eli kultasiilikaktuksen  (Echinocactus grusonii). Se vietti muutaman ensimmäisen talvensa pohjoisikkunalla patterin päällä ja taisi saada vettäkin silloin tällöin. Valonpuutteen takia sen muoto muuttui päärynämäiseksi, eikä se siitä tule enää paremmaksi muuttumaan. Joku aika sitten luin, että ainakin pallokaktuksia voi uudistaa leikaamalla ne poikki, kuivattamalla haavapinnan umpeen ja laittamalla hattuosan multaan arpi alaspäin. Sen pitäisi juurtua siihen, samalla kun juuriosan pitäisi alkaa muodostaa poikasia. Mistään ei osunut silmään voiko niin tehdä myös kultasiilikaktuksille, mutta jonkun aikaa ajatusta kypsyteltyäni tänään ryhdyin kokeilemaan.

Nyt sitten toivotaan parasta. Mahdollisesti olen pojalle velkaa kaktuksen, aika näyttää.