Lidlin parkkipaikalla kerran

FB:n huonekasviryhmässä eräs kirjoittaja kertoi vanhastapojasta, jonka alun isänsä oli tuonut hänen äidilleen 40-luvulla sotilaspukunsa taskussa. Kasvi oli pyörinyt taskun pohjalla viikon tai kaksi, ennen kuin muisti sen antaa. Tuo kaktus oli kasvanut isoksi, kukkinut ahkerasti ja tehnyt runsaasti poikasia. Alkuperäinen kaktus oli jo hävitetty, mutta muutamaa kaktussukupolvea myöhemmin ne yhä kasvoivat perheellään. Poikasia kuulemma tuli lisää riesaksi asti ja niitä oli jo jaettu tutuille ja naapurustoon. Minäkin rohkenin kysyä pientä alkua kaktuksesta, ja niinpä muutamaa viikkoa myöhemmin seisoskelin Lidlin pihalla kuriiria odottelemassa. Kuriirin mukana oli tuon mainitun tarinan vaimo, joka alun aikoinaan mieheltään sai.

Ja mitä sitten sainkaan?!? No, pienen alun. -Ja sen ympärillä paljon paljon isompia ja 3 melkoisen suurta, joista ne kaikki pienet oli saaneet alkunsa. Nuppujakin kasveissa oli, mutta sisälle siirtäminen sai sen unohtamaan kukintahalut.

Wanhan vanhanpojan pojanpojat:

Tässä ruukussa olevat isot kaktukset on kuulemma irrotettu emostaan 1,5 vuotta sitten, joten kasvattajalla on todella kyky kaktuksia kasvattaa. Keväällä nuo kolme suurta pitäisi kuulemma erotella omiin ruukkuihinsa. Toivottavasti viihtyvät meilläkin.

Marraskuun kukkija

En päässyt Suomen Orkideayhdistyksen näyttelyyn Helsinkiin, onneksi sain kaverin käymään puolestani siellä kuvaamassa ja hankintoja tekemässä. Tämän myötä meille muutti Coelogyne lactea, Coelogyne fimbriata, Seridea japonica ja Oncidium Tiny Twinkle 'Jasmin'. Näistä kukassa on mukavan lämpimän ja mausteisen tuoksuinen 'Jasmin', ja eilen huomasin Fimbriatankin avanneen nuppunsa. Istutin Fimbriatan uudelleen viikko sitten, ja epäilin sen möksähtävän niin, ettei kukkia näy vuosiin, joten tämä oli iloinen yllätys.

Oncidium Tiny Twinkle 'Jasmin'

Coelogyne Fimbriata:

Syyskuun kukka

Phalaenopsis equestris kukki elokuusta alkaen koko syyskuun, lokakuun ja vieläkin kasvissa on yksi kukka jäljellä. Ihana valkoinen pikkukukkien pilvi. Tämä alkoi jo vuodenvaihteessa tekemään kukkavanaa, mutta luopui hankkeesta muutaman sentin jälkeen. Tynkä on yhä muuttumattomana, mutta onneksi loppukesästä teki kuitenkin pari uutta vanaa, jotka ehti kukkaan asti. Kuva otettu kukinnan alkuvaiheesta

Nyt kasvi on palannut yläkerran "hautomoon". Kukinta otti ilmeisesti koville ja kasvi pudotti muutamia lehtiään. Nyt se näyttää vähän kurjalta, pitkä varsi ja muutama lehti päässä. Saa nähdä tuleeko siitä enää mitään. Sääli olisi menettää, pidän kovasti noista pienistä valkoisista kukista.

Marrasville

Talvehtimispaikan puutteessa moni kesän kukkija muutti sisälle. Eihän sitä kasvi oikein nukkua osaa kun valo ja lämpö lisääntyy, ja moni lähtikin sen sijaan uuteen kasvuun.

Ensin kukkivat pasuuna, maljaköynnös ja valkoinen bougainvillea.

Pasuunan onnistuin sittemmin palelluttamaan. Siitä jäi vain kara jäljelle, nyt se työstää uusia lehtiä. Tällä hetkellä iloisesti kukkii bougainvillea hauskasti liukuvärjättynä. Lisävalon puolella kukkien suojuslehdet ovat tälle lajikkeelle tyypillisen värisiä, kauimpana valaistuksesta lähes valkoisia.

Salaa kukat (2 kpl) teki länsituulen kukka, en huomannut kukkia edes kastellessani, ennen kuin mies sanoi. Nuppua puskee myös Inkalilja, ja Kannaa katsellessa tuli mieleen oisiko se hyvä joulukukka. Nuppuja ei ole vielä havaittavissa, mutta lehtiä kasvaa kovaa vauhtia. Saunassa kasvaa koristebataatti. Keräsin mukulat kukkapenkistä ja laitoin multaan, ajatuksena vielä ruukut viileään kevättä odottamaan. En ehtinyt, kun nekin innostuivat jo kasvuun.

Lokakuun kukka

Koko syksy on mennyt muille hankkeille, ja vaikka kukka jos toinenkin välillä on yllättänyt, on blogaaminen asiasta jäänyt. Lokakuun kukaksi yksinoikeudella pääsi coelogyne usitana risteymä, joka tuli kevään yhteistilauksessa. Se väsäsi nuppuaan pitkään, ja lopulta aukaisi kukkansa pariksi viikoksi. Tällä hetkellä toinen nuppu pullistelee jo lupaavasti, ja vana jatkaa kasvuaan omaan verkkaiseen tahtiina ainakin kolmannen kukan verran.

Järisyttävä paljastus

Viime lauantaina olin taimivaihtotapahtumassa Vesilahdella, ja viemäni kakku tuntui maistuvan ja reseptiä pyydettiin. Vaikka olin ajatellut jättää sen perinnöksi lapsilleni, taivun nyt sitten laittamaan hyvän kiertämään.
Resepti on toistaiseksi vain päässäni, voi olla hyvä idea kirjoittaa se muistiin, ja täällähän se säilyy.

Kakku sai alkunsa viime joulukuussa, kun halusin yllättää mieheni tosi hyvällä joulukakulla.  Mietin ja pähkäilin ja vähän kokeilinkin, ja lopulta päätin tehdä tribuuttikakun Italiassa vietetyille häillemme, sekä Madeiran lomaa muistellen (Madeiralla kaikessa tuntui käytettävän maracujaa, eli passionhedelmää, ja se maistui perheellemme mehuissa, limuissa, jugurteissa jne.). Viime perjantaina selvisi ettei pintakerrokseen tarvittavaa  mehua enää saakaan, ja toisaalta vaihteluakin jo kaipasi. Tämä uusi, entistä parempi (?) pinta syntyi sitten lauantaiaamuna vähän googlailemalla ja soveltamalla kaapista löytyvistä aineksista.

Olkoon tämä nyt sit nimeltään vaikka Ullan kompensaatiokakku -tarkoitettu rakkaita ilahduttamaan, tai viemään pois huomio vähäisistä taimivaihtovaihtareista ;)

Pohja perus keksipohja:

180 g Digestive-keksejä
75 g voita
murskaa keksit, sekoita joukkoon sulatettu voi, painele irtopohjavuokaan ja vuoka jääkaappiin.

Pannacotta:

5 liivatelehteä
2,5 tl vaniljasokeria / 2 vaniljatankoa
2 dl sokeria
3 dl (laktoositonta) maitoa
5 dl (laktoositonta) kermaa

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta maito ja kerma, lisää sokeri ja vanilja. Sekoita tasaiseksi. Puserra liivatteet ja liuota kermaseokseen. Jäähdytä ja kaada varovasti keksipohjan päälle. Jääkaappiin vähintään 4 tunniksi.

Pinta:

3 liivatelehteä
1 ¼ dl sokeria
¼ dl perunajauhoja
2 dl Valio Grandi® FRESH pehmeä sitrus-mehua
1 ½ dl sitruunamehua (2-3 sitruunan mehu)
1 keltuainen
Laita liivatteet kylmään veteen. Sekoita kattilassa sokeri ja perunajauhot. Sekoita joukkoon appelsiinimehu, sitruunamehu ja keltuainen. Kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Purista liivatteet ja liuota kuuman kiisselin joukkoon. Jäähdytä tarvittaessa kylmää vesihaudetta hyödyntäen. Kaada  varoen kakun päälle, koristele vaikka karambolasiivuilla tai ananaskirsikoilla ja laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi. (pinnan olisi saanut ehkä jähmetettyä suuremmalla perunajauhomäärällä tai hillosokerilla, mutta oli vähän tilanne päällä enkä enää lähtenyt isompia kokeiluita tekemään)

Nautitaan hyvässä seurassa. -Ja näin todella teimme!

Kuvaa kakusta ei ole, se seuraa kun seuraavan kerran pitää lahjoa, hyvitellä tai harhauttaa jotakuta ;)


PS. Koska kyseessä on viherpäiväkirja, laitetaan kuva vaikka viinirypäleistä. Tämän viinin taimen ostin keväällä kun luulin vanhan kuolleen. Niin ei kuitenkaan käynyt ja uusi on koko kesän odotellut paikkaa löytyväksí, kunnes taimivaihtokasveja istutellessani lopulta senkin sain tökättyä maahan. Ahtaasta taimiruukusta huolimatta yrittää saada satoa aikaiseksi.

Intiaanikesä toi Länsituulenkukan

Viime vuonna marras-joulukuussa sain perhekerhon Annikilta sipuleita, vanhanaikaisesta kasvista jossa on ihana kukka. Muisteli nimeksi Ruoholilja. Aikani googlattuani päädyin kuitenkin Heinäliljaan (Zephyrantes), jota myös Länsituulen kukaksi kutsutaan. Talven kasvattelin siitä sisällä ruukussa, aika huonolla hoidolla. Kasvi näytti lähinnä siltä kun rikkaheinä olisi laitetty ruukkuun. Välillä pääsivät kuivahtamaan, välillä liiankin märäksi. Kesään päästiin kuitenkin hengissä ja istutin sipulit maahan, jossa ovat saaneet olla oman onnensa nojassa. Loppuviikosta huomasin niissä pari nuppua, ja eilen ne aukesi:

Kaunishan sen kukka on, vaikka muuten rikkaruoholta näyttääkin. Kai se on taas talveksi pelastettava sisälle ja jos vaikka ensi vuonna hiukan paremmalle paikalle.