FB:n huonekasviryhmässä eräs kirjoittaja kertoi vanhastapojasta, jonka alun isänsä oli tuonut hänen äidilleen 40-luvulla sotilaspukunsa taskussa. Kasvi oli pyörinyt taskun pohjalla viikon tai kaksi, ennen kuin muisti sen antaa. Tuo kaktus oli kasvanut isoksi, kukkinut ahkerasti ja tehnyt runsaasti poikasia. Alkuperäinen kaktus oli jo hävitetty, mutta muutamaa kaktussukupolvea myöhemmin ne yhä kasvoivat perheellään. Poikasia kuulemma tuli lisää riesaksi asti ja niitä oli jo jaettu tutuille ja naapurustoon. Minäkin rohkenin kysyä pientä alkua kaktuksesta, ja niinpä muutamaa viikkoa myöhemmin seisoskelin Lidlin pihalla kuriiria odottelemassa. Kuriirin mukana oli tuon mainitun tarinan vaimo, joka alun aikoinaan mieheltään sai.
Ja mitä sitten sainkaan?!? No, pienen alun. -Ja sen ympärillä paljon paljon isompia ja 3 melkoisen suurta, joista ne kaikki pienet oli saaneet alkunsa. Nuppujakin kasveissa oli, mutta sisälle siirtäminen sai sen unohtamaan kukintahalut.
Wanhan vanhanpojan pojanpojat:
Tässä ruukussa olevat isot kaktukset on kuulemma irrotettu emostaan 1,5 vuotta sitten, joten kasvattajalla on todella kyky kaktuksia kasvattaa. Keväällä nuo kolme suurta pitäisi kuulemma erotella omiin ruukkuihinsa. Toivottavasti viihtyvät meilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti