Järisyttävä paljastus

Viime lauantaina olin taimivaihtotapahtumassa Vesilahdella, ja viemäni kakku tuntui maistuvan ja reseptiä pyydettiin. Vaikka olin ajatellut jättää sen perinnöksi lapsilleni, taivun nyt sitten laittamaan hyvän kiertämään.
Resepti on toistaiseksi vain päässäni, voi olla hyvä idea kirjoittaa se muistiin, ja täällähän se säilyy.

Kakku sai alkunsa viime joulukuussa, kun halusin yllättää mieheni tosi hyvällä joulukakulla.  Mietin ja pähkäilin ja vähän kokeilinkin, ja lopulta päätin tehdä tribuuttikakun Italiassa vietetyille häillemme, sekä Madeiran lomaa muistellen (Madeiralla kaikessa tuntui käytettävän maracujaa, eli passionhedelmää, ja se maistui perheellemme mehuissa, limuissa, jugurteissa jne.). Viime perjantaina selvisi ettei pintakerrokseen tarvittavaa  mehua enää saakaan, ja toisaalta vaihteluakin jo kaipasi. Tämä uusi, entistä parempi (?) pinta syntyi sitten lauantaiaamuna vähän googlailemalla ja soveltamalla kaapista löytyvistä aineksista.

Olkoon tämä nyt sit nimeltään vaikka Ullan kompensaatiokakku -tarkoitettu rakkaita ilahduttamaan, tai viemään pois huomio vähäisistä taimivaihtovaihtareista ;)

Pohja perus keksipohja:

180 g Digestive-keksejä
75 g voita
murskaa keksit, sekoita joukkoon sulatettu voi, painele irtopohjavuokaan ja vuoka jääkaappiin.

Pannacotta:

5 liivatelehteä
2,5 tl vaniljasokeria / 2 vaniljatankoa
2 dl sokeria
3 dl (laktoositonta) maitoa
5 dl (laktoositonta) kermaa

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta maito ja kerma, lisää sokeri ja vanilja. Sekoita tasaiseksi. Puserra liivatteet ja liuota kermaseokseen. Jäähdytä ja kaada varovasti keksipohjan päälle. Jääkaappiin vähintään 4 tunniksi.

Pinta:

3 liivatelehteä
1 ¼ dl sokeria
¼ dl perunajauhoja
2 dl Valio Grandi® FRESH pehmeä sitrus-mehua
1 ½ dl sitruunamehua (2-3 sitruunan mehu)
1 keltuainen
Laita liivatteet kylmään veteen. Sekoita kattilassa sokeri ja perunajauhot. Sekoita joukkoon appelsiinimehu, sitruunamehu ja keltuainen. Kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Purista liivatteet ja liuota kuuman kiisselin joukkoon. Jäähdytä tarvittaessa kylmää vesihaudetta hyödyntäen. Kaada  varoen kakun päälle, koristele vaikka karambolasiivuilla tai ananaskirsikoilla ja laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi. (pinnan olisi saanut ehkä jähmetettyä suuremmalla perunajauhomäärällä tai hillosokerilla, mutta oli vähän tilanne päällä enkä enää lähtenyt isompia kokeiluita tekemään)

Nautitaan hyvässä seurassa. -Ja näin todella teimme!

Kuvaa kakusta ei ole, se seuraa kun seuraavan kerran pitää lahjoa, hyvitellä tai harhauttaa jotakuta ;)


PS. Koska kyseessä on viherpäiväkirja, laitetaan kuva vaikka viinirypäleistä. Tämän viinin taimen ostin keväällä kun luulin vanhan kuolleen. Niin ei kuitenkaan käynyt ja uusi on koko kesän odotellut paikkaa löytyväksí, kunnes taimivaihtokasveja istutellessani lopulta senkin sain tökättyä maahan. Ahtaasta taimiruukusta huolimatta yrittää saada satoa aikaiseksi.

Intiaanikesä toi Länsituulenkukan

Viime vuonna marras-joulukuussa sain perhekerhon Annikilta sipuleita, vanhanaikaisesta kasvista jossa on ihana kukka. Muisteli nimeksi Ruoholilja. Aikani googlattuani päädyin kuitenkin Heinäliljaan (Zephyrantes), jota myös Länsituulen kukaksi kutsutaan. Talven kasvattelin siitä sisällä ruukussa, aika huonolla hoidolla. Kasvi näytti lähinnä siltä kun rikkaheinä olisi laitetty ruukkuun. Välillä pääsivät kuivahtamaan, välillä liiankin märäksi. Kesään päästiin kuitenkin hengissä ja istutin sipulit maahan, jossa ovat saaneet olla oman onnensa nojassa. Loppuviikosta huomasin niissä pari nuppua, ja eilen ne aukesi:

Kaunishan sen kukka on, vaikka muuten rikkaruoholta näyttääkin. Kai se on taas talveksi pelastettava sisälle ja jos vaikka ensi vuonna hiukan paremmalle paikalle.

Vanhapoika hempeilee

Pari päivää olen jo odottanut SITÄ tapahtuvaksi minä hetkenä hyvänsä. Iltaisin menen nukkumaan kännykkä käden ulottuvilla, jotta aamulla pääsen heti kuvaamaan jos yön aikana SE on tapahtunut. Pojan kanssa sovittiin, miten menetellään jos SE tapahtuu pojan poissaollessa. Toivoin että tänään olisi ollut SE päivä, kun äiti ja isä olivat käymässä. Vaan ei, antoi odotuttaa, kunnes illalla olin menossa sanomaan hyvää yötä pojalle, ja vilkaisin vielä kerran parvekkeen suuntaan. NYT SE TAPAHTUI:

Avautuminen on täytynyt tapahtua parissa tunnissa, koska pihalta vielä vilkuilin parvekkeelle illalla, ja mitään ei näkynyt.

Kerrassaan upea. Suloinen ja mahtipontinen. Tuoksu on ihana.  Ei tässä nyt oikein malttaisi nukkuakaan, aamulla koko kauneus saattaa olla mennyttä. En tiennyt ihan tarkasti mitä odottaa, mutta onhan tuo kaunotar ja ehdottomasti kaiken odotuksen ja hoivan arvoinen. Ilokseni huomasin, että myös toinen vanhapoika on mahdollisesti puuhaamassa nuppua, samoin tämä nyt kukkiva aikoo ilmeisesti tehdä toisenkin nupun. Vanhapoika - miten arkinen ja vaatimaton nimi tuollaiselle ihanuudelle <3