Kaktusmene(s)tyksiä

Aloitetaan kuulumisilla joka on sekä menestys että menetys, eli keittiöveitsen kohdannut kultasiilikaktus. Jollakin alkukesän kukkienkastelureissulla kurkkasin kaktuskokeilun hattuosan alle ja ilokseni näin juuria pohjassa. En tuolloin kuitenkaan ehtinyt niitä kuvaamaan. Kun sitten heti  muistaessani pari viikkoa myöhemmin menin kameran kanssa yläkertaan, hattupa ei enää noussut mullan pinnasta, niin tukevasti se oli juurtunut! Alaosassa ei sen sijaan näy muutosta mihinkään suuntaan ja kunhan kyllästyn sitä katselemaan, se voitaneen kirjata poistoihin.

Seuraavaksi jumppakaktuksen kuulumiset: pari viikkoa sitten taivutellessaan se lopulta napsahti poikki. En oikein osaa olla pahoillani, koska sen piikit ovat kuin ongenkoukkuja ja täten pidän kasvia melko vaarallisena. Katkennut oksa, 30-40 cm pitkä, on edelleen tallessa ja etsii uutta kotia.

Tämän pikkuisen nappasin naapurilta kukkienkastelureissulla marraskuussa. Vanha kasvi oli tiputtanut useampiakin oksia, joista uskalsin sitten napata 3 lehdykän kokoisen alun. Sepä päättikin ryhtyä kerralla reheväksi kasviksi.

Yllätysten yllätys odotti tänään, kun viikon loman jälkeen kävin parvekkeella katsomassa kasvien kuulumisia. Ensin huomasin että 1,5 vuotta sitten saamani vanhapoika oli tehnyt pari poikasta kylkeensä. Eikä siinä vielä kaikki. Toinen saman ikäinen vanhapoika oli kasvattanut kylkeensä kukkanupun alun!