Siemenistä kukkaloistoon

Jokakeväinen perinne kylvää esikasvatukseen ties mitä, ja sitten tappaa ne unohtamalla kastelun tai tiputtamalla lattialle toteutui tänäkin vuonna. Ja taaskaan ensi vuonna en kyllä kylvä mitään sisälle kuivumaan ja väisteltäväksi!

Kun sisällä ei kasva, ripottelin sitten siemeniä vähän sinne sun tänne. Osa lähti kasvuun, osa ei, ja suurta osaa en muista edes kaivata. Iloisin olen kuitenkin kirjoperhoskukista, joita kutsutaan myös köyhän miehen orkideaksi. Niitä lopulta lähti muutama kasvamaan. Paraatipaikalla kukkii valkoinen näin kauniisti:

Myös ainakin yksi violetti sattui itämään:

Nyt ei ole kuvaa, mutta kasvattelin keväällä Isokirjopeippisekoitusta Limelight & Palisandra. Kävi niin, että kaikki kasvit olikin sitä limelightia, reklamoin ja sain hyvitykseksi pari muutakin pussia, esimerkiksi mustasilmäsusannasekoituksen. Tässä ensimmäiset avautuneet kukat.

Ja vielä vanhan kylvön ensimmäiset kukat. Pari kesää sitten tilasin William Guinnes- akileijan siemeniä. Itse asiassa niistäkään ensimmäisestä erästä ei itänyt yksikään. Reklamoin ja sain uuden pussin, josta monen siirron jälkeen hengissä sinnittelee vielä pari kasvia. Tänä vuonna sain nauttia ensimmäisestä kukinnasta.

Nyt haaveilenkin suuremmasta akileijapenkistä, mutta ehkä se pitää toteuttaa äidin pihalle, omalle ei mahdu. Siemeniä olen kerännyt 4 erilaisesta akileijasta ja kaupasta on 3 pussia odottamassa kylvöään.

Satotoiveita

Avomaakurkut alkaa kypsyä

Kasvihuonekurkkukin aloittaa jo kukintaa

Amppelimansikan paras satokausi on jo takana.

Omenapuu tekee ensimmäiset omenansa

Tomaatteja tulee yllättävän paljon

Pionien aikaa

Viime kesänä/syksynä sain alun kummankin mummulani pihalla kasvavista pioneista. Kumpikaan niistä ei vielä tänä vuonna kukkinut, mutta selvisivät sentään talvesta hengissä. 

Tässä nuppua ja kukkiaan esittelee Duchess de Nemour joka kukki ensin 4 kukalla.

Ukkosmyrsky koitui noiden kohtaloksi.

Sen jälkeen kukki pikkuinen Shirley Temple 2 kukalla.

Kaktusmene(s)tyksiä

Aloitetaan kuulumisilla joka on sekä menestys että menetys, eli keittiöveitsen kohdannut kultasiilikaktus. Jollakin alkukesän kukkienkastelureissulla kurkkasin kaktuskokeilun hattuosan alle ja ilokseni näin juuria pohjassa. En tuolloin kuitenkaan ehtinyt niitä kuvaamaan. Kun sitten heti  muistaessani pari viikkoa myöhemmin menin kameran kanssa yläkertaan, hattupa ei enää noussut mullan pinnasta, niin tukevasti se oli juurtunut! Alaosassa ei sen sijaan näy muutosta mihinkään suuntaan ja kunhan kyllästyn sitä katselemaan, se voitaneen kirjata poistoihin.

Seuraavaksi jumppakaktuksen kuulumiset: pari viikkoa sitten taivutellessaan se lopulta napsahti poikki. En oikein osaa olla pahoillani, koska sen piikit ovat kuin ongenkoukkuja ja täten pidän kasvia melko vaarallisena. Katkennut oksa, 30-40 cm pitkä, on edelleen tallessa ja etsii uutta kotia.

Tämän pikkuisen nappasin naapurilta kukkienkastelureissulla marraskuussa. Vanha kasvi oli tiputtanut useampiakin oksia, joista uskalsin sitten napata 3 lehdykän kokoisen alun. Sepä päättikin ryhtyä kerralla reheväksi kasviksi.

Yllätysten yllätys odotti tänään, kun viikon loman jälkeen kävin parvekkeella katsomassa kasvien kuulumisia. Ensin huomasin että 1,5 vuotta sitten saamani vanhapoika oli tehnyt pari poikasta kylkeensä. Eikä siinä vielä kaikki. Toinen saman ikäinen vanhapoika oli kasvattanut kylkeensä kukkanupun alun!

Kirsikankukkajuhlaa ja sadon kypsyttelyä

Viime vuonna pieni kirsikkapuumme teki 4 kirsikkaa ja niistäkin linnut ehti napata puolet. Tänä vuonna puu yllätti ja kukki valkoisenaan. Monta päivää odotimme sopivan rauhallista hetkeä keväiselle Hanamille eli kirsikankukkajuhlalle. Eihän sellaista koskaan tullut, mutta yhtenä iltana sitten kaadettiin omatekoista raparperimehua kuohuviinilaseihin ja kilisteltiin kirsikoille minkä taaperon perässä juoksemiselta ehdittiin.

Koska sää oli kovin tuulista, yritin aluksi pensselillä käydä hoitamassa pölytystä. Onneksi tuuli iltaisin tyyntyi ja huomattiin kimalaiset hoitamassa työtään. Tehokkaasti hoisikin, puu on valkoisen sijasta muuttumassa pikkuhiljaa punaiseksi.

Harmi kyllä puun kirsikat on melkoisen muikeita, enkä niitä kyllä pysty syömään. Jos ehdimme ennen lintuja, ainakin osa kirsikoista pääsee kotitekoisen liköörin aineksiksi.

Värivikakliivia ja äitienpäiväkukka 2013

Niinhän siinä sitten kävi, että se nuppuja väsännyt kliivia oli juuri niin oranssinpunainen kuin mitä nuput antoi luvan odottaa. Kauniisti sekin kuitenkin kukki, parhaillaan oli auki 10 kukkaa. Tässä kuvassa vasta puolet auki, en ole saanut aikaiseksi ottaa kamerasta kuvia talteen pitkiin aikoihin ja kännykän kuvilla mennään.

Reklamaatiohyvityskukka, eli keltainen vol2 osoittautui villakilpikirvapopulaation kotipesäksi. Kasvi-parka sai niskaansa provadot, alkoholia, mäntysuopaa ja aurinkoa ja murjottaa nyt henkitoreissaan saunassa eristyksissä. Tällä hetkellä pukkaa uutta lehteä eikä vihulaisia näy, mutta kurjaan kuntoon käsittelin puskan, saa nähdä tuleeko siitä enää kasvia ja kestääkö mahdollisia tulevia käsittelyjä.

Alla kukkii äitienpäiväkukka vm 2013 eli valkoinen Inkalilja. Olipa hankalasti löydettävä kasvi! Tosin niitä nyt sitten tuon löydyttyä on näkynyt muuallakin. Ihana kasvi, joka on kukkinut iloisesti koko kesän.

Kevät yllätti viherpeukalon

ja kesä suorastaan räjähti käsiin. Alkukesästä ei ehtinyt (eikä ollut edes intoa) kuvata mitään, saati kirjottaa. Nyt siis kuvapläjäystä kesän ajalta.

Äitienpäivänä huomasin suureksi ilokseni, että Kruunutikankontti, äitienpäivälahja viimevuodelta tuski piippaa pintaan. Kasvi kasvoi nätisti, 6 versolla tuplaten kokonsa, ja lopulta kaksi versoa oli puolivarkain onnistunut tekemään nuput. Tässä nuppu on jo aika pitkällä.

                                         

Nuppu kasvoi ja kasvoi, ja alkoi avautua juuri juhannukseksi. Uhkasin jo jäädä kotiin kukkaa katselemaan. Mökille kuitenkin kävi tiemme. Tässä lämpiää juhannussauna.

mutta onneksi kukinta kesti yllättävänkin pitkään ja ehdin ihailla sitä useita päiviä.

Nyt kukat on jo kuihtuneet, kasvi vielä vihreänä. Jos viime vuotiset merkit pitävät paikkansa, kasvi tuleentuu aika pian ja katoaa penkistä jo ennen syksyä. Ensi vuonna sitten toivotaan paljon uusia versoja ja runsaampaa kukintaa.